Tulihan se vaikea aika. Joulua ennen jo alko ote herpaantua ja jouluna lipes täysin... Kävi ihan reippaasti valmentajallakin ja sain sitte tsempin päälle. Kunnes yks ilta mentiin perheellä syömään ja ote tähän hommaan kirpos taas.
Oon niin pettynyt ja mietin,ett millä sen saman innon ja helppouden taas löytää. SIllä tätä koitosta en aio hävitä, mun lapset ansaitsee äidin. Jos meno ei muutu niin enneaikaiseen hautaan sitä menee.
Joten nyt ristin kädet ja pyydän apua.