Nyt on ollut pitkän aikaa ne "vaikeat ajat", joiden tiesin koittavan. Kyllästynyt syömään pussimuonaa, kyllästynyt miettimään ett mitäs salaattia tänään ja ennekaikkea kyllästynyt itseeni. Miksei voisi vaan mennä niin, että huiskista heijaa sain muutettua elämäntapani. Ehkä nämä hankalat ajat sitten on ihan hyviä, joutuu miettimään että miksi haluan tätä ja miten sen saavutan? 
Tavoite olis saada enemmän liikuntaa tähän muutokseen, se vaan on ollut haastavaa. Jospa mielenkinto siihenkin heräisi kun alkaa olla kevymepi olo.